Hiekkaleikit alkavat yleistyä lapsilla kahden vuoden iässä. Tytöt suosivat hiekkaleikkejä hieman poikia enemmän. Vaikka hiekkaleikit sisältävät fyysisiä ja motorisia aktiviteettejä, ne eivät ole fyysisesti kuormittavia. Siksi lapsilla olisi hyvä olla kooltaan vaihtelevia hiekkaleikkiympäristöjä, jossa hiekan koostumus vaihtelee. Myös lelujen olisi siksi hyvä olla erikokoisia, -muotoisia ja -painoisia. Näin hiekkaleikit tukisivat monipuolisesti myös fyysistä aktiivisuutta.
Fyysisen rakentelun sekä hiekan hienomotorisen käsittelyn ja kaivamisen lisäksi hiekkaleikeissä koetaan tunteita. Vaikka leikki näyttää olevan sosiaalisesti melko yksinkertaista, on sillä pedagogisesti ohjattuna mahdollista tukea lasten emotionaalista hyvinvointia ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tarvittavaa sanavarastoa. Siksi hiekkaleikit voivat vähentää myös joitakin käyttäytymisongelmia.
– Lapsille kannattaa tarjota perinteisten hiekkaleikkivälineiden lisäksi monipuolisesti erilaisia välineitä, esineitä ja hahmoja leikkejä varten. Niiden avulla lapset voivat rakentaa mielikuvitusmaailmoja, mikä on lapsilähtöinen tapa tunnistaa, nimetä ja käsitellä tunteita ja ajatuksia. Näin rakentelu helpottaa vaikeiden kokemusten käsittelyä ja eheytymistä, kertoo liikuntakasvatuksen yliopistonlehtori Susanna Iivonen.
Myös rantahiekka kiehtoo lapsia. Rannalla ollessaan lapset usein kaivavat hiekkaa ja haluavat istua kuivalla hiekalla. Hiekkakontaktit ja hiekan tarttuminen kehoon selittyvät tutkijoiden mukaan useilla tekijöillä, jotka liittyvät lapsen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin sekä ympäristöön.
Nämä tutkimustulokset selvisivät Susanna Iivosen ja varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Titta Kettukankaan tekemästä systemaattisesta katsaustutkimuksesta, jossa tarkasteltiin hiekkaleikkejä ja niiden yhteyksiä 0–8-vuotiaiden lasten terveyteen ja kehitykseen.
Muihin leikkeihin nähden vähän tutkimusnäyttöä
Ensimmäiset hiekkalaatikot tulivat todennäköisesti jo 1800-luvun jälkipuoliskolla saksalaisiin päiväkoteihin, joista ne levisivät edelleen Yhdysvaltoihin ja muihin teollisuusmaihin. 1970-luvulla kehitettyä ekologista systeemiteoriaa myötäillen rakennettuja ja rakentamattomia hiekkaleikkimahdollisuuksia löytyy nykyisin jokaisen lähiympäristöstä, kuten kodeista, puistoista, päiväkodeista ja vaikkapa tyhjiltä tonteilta.
Hiekkaleikkiterapia taas on maailmanlaajuisesti käytetty psykoterapeuttinen kuntoutusmuoto, jossa tunteita tutkitaan hiekan muovailun ja lukuisten esineiden avulla.
– Siinä missä esimerkiksi rooli- ja ulkoleikkien yhteyksiä lasten kehitykseen on tutkittu paljonkin, on hiekkaleikeistä todella vähän tutkimusnäyttöä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, ettei hiekkaleikkejä ole ymmärretty kokonaisvaltaisena käsitteenä, joka kattaa kaiken hiekan käytön tai siihen liittyvän toiminnan esimerkiksi varhaiskasvatuksessa tai vapaa-ajalla, pohtii Kettukangas.
Lisää tutkimusta tarvitaan
Hiekkaleikit voivat tukea lasten kehitystä monin tavoin, mutta niiden mahdollisuuksista ja vaikutuksista tarvitaan tutkijoiden mukaan lisää tutkimusta. Hiekkaleikkien mahdollisuudet kuntoutuksessa ja varhaiskasvatuksessa ovat lupaavia, mutta niiden laatuun kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota.
Tulevaisuudessa tarvitaankin korkealaatuisia tutkimuksia, jotka kuvaavat tarkasti hiekkaleikkien ympäristöjä ja sisältöjä sekä lasten ja aikuisten toimintaa niissä. Tutkijoiden mukaan olisi tärkeää tutkia hiekkaleikkien vaikutuksia myös eri kulttuureissa.
– Saamiemme tulosten perusteella toivomme, että jokaiselle lapselle voitaisiin taata turvalliset ja monipuoliset hiekkaleikit. Lapset ovat leikkineet hiekalla jo vuosisatojen ajan, ja hiekka on edelleen erityinen leikkimateriaali sen tuntuman ja aistimuksellisten ominaisuuksien vuoksi.
Artikkelin tiedot:
Iivonen, S., Kettukangas, T., Soini, A. and Viholainen, H. (2025), Sand Play and 0- to 8-Year-Old Children's Physical, Cognitive and Socioemotional Outcomes: A Mixed-Methods Systematic Review. Child Care Health Dev, 51: e70034.
