Hallinto-oikeuden alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus perusopetuslain kurinpidollisista säännöksistä osoittaa, että koulujen kurinpitokeinot ovat lisääntyneet ja tarkentuneet, mutta opetushenkilöstön ennakoivia velvollisuuksia ei ole säädelty riittävän selkeästi. Perusopetuslain kurinpidon sääntelyä on 2000-luvulla muutettu useampaan kertaan, ja eduskunta on juuri hyväksynyt uusimman lakimuutoksen. Kurinpidollisten keinojen määrä on kaksinkertaistunut, minkä lisäksi kurinpitoa sääntelevien pykälien määrä lakitekstissä on kasvanut yhdestä kymmeneen.
– Vaikka kurinpidon tulisi olla viimeinen keino, perusopetuslaki ei velvoita riittävästi ennakoivaan toimintaan, väitöskirjatutkija Virve Valtonen toteaa.
Tutkimuksen mukaan ennakoivien velvollisuuksien sääntely esimerkiksi opetusryhmien muodostamisesta on löyhää, minkä lisäksi rehtorien ja opettajien velvollisuudet eivät ole selkeästi todennettavissa. Vaikka rehtoreiden ja opettajien toimivaltaa kurinpidollisten keinojen käyttöön on jokaisella lakimuutoksella lisätty, ovat muutokset olleet pistemäisiä.
– Lopputuloksena kurinpidon kokonaisuuden sääntely jää epäjohdonmukaiseksi. Tämä ei ole ennakoivan oikeusturvan puute vain oppilaiden näkökulmasta, vaan se vaikuttaa myös rehtorien ja opettajien oikeussuojaan.
Kaikki kurinpitokeinot eivät edellytä sääntelyä
Perusopetuslain mukaan kurinpidollisiin keinoihin voidaan turvautua, jos oppilas laiminlyö velvollisuutensa. Tutkimus osoitti, että oppilaan velvollisuuksista säännellään kahden keskenään epäjohdonmukaisen järjestelmän kautta, vaikka niiden tulisi käydä selkeästi ilmi laista. Velvollisuuksien epäselvä sääntely kertautuu opettajien velvollisuuksien epäselvyyksinä.
Toisaalta kurinpitokeinojen sääntely on tutkimuksen perusteella täsmällistä riippumatta keinon luonteesta. Vaikka suurin osa kurinpitokeinoista edellyttää täsmällistä sääntelyä, osaa niistä ei välttämättä tarvitsisi erikseen säännellä lailla, koska ne sisältyvät koulun tavanomaiseen kasvatukseen.
– Kuitenkaan perusopetuslaista ei käy selkeästi ilmi keinojen suhde toisiinsa, mikä on omiaan hämärtämään tulkintaa koulun tavanomaisten kasvatuskeinojen ja kurinpitokeinojen välillä.
Lainvalmistelun oletukset koulun toimintaympäristöstä eivät vastaa koulun arkea
Tutkimus myös osoittaa, että lainvalmistelussa tehdyt oletukset koulun toimintaympäristöstä – kuten se, että tilanteissa olisi aina useita aikuisia paikalla, oppilas olisi yksin ja aikaa olisi runsaasti – eivät vastaa koulun arkea. Lisäksi oletuksena on, että vain korkeakoulutuetut pätevät henkilöt käyttävät kurinpidollisia keinoja, vaikka koulussa pätevyyttä ei aina voida varmistaa. Oletuksena myös korostetaan yksittäisen oppilaan oikeuksiin puuttumattomuutta silloinkin, kun tämä vaarantaa esimerkiksi muiden turvallisuuden.
– Oppivelvollisten osalta koulun arjessa rehtorilla ja opettajilla on virkavastuuseen perustuva, korostunut huolellisuusvelvollisuus turvata yksittäisen oppilaan sijaan kaikkien oppilaiden oikeudet.
Valtonen painottaa, että koulun arjessa rehtoreiden ja opettajien on voitava toimia oikeudellisesti selkeässä kehyksessä.
– Pistemäisten lakimuutosten sijaan perusopetuslain kurinpidon sääntely edellyttää kokonaisuudistusta, jossa tunnistetaan kouluympäristön erityispiirteet ja turvataan rehtoreiden ja opettajien aidot mahdollisuudet turvata kaikkien työrauha ja turvallisuus.
HM Virve Valtosen hallinto-oikeuden alaan kuuluva väitöskirja Kurinpidon sääntely perusopetuksessa. Oikeustieteellinen tutkimus perusopetuslain mukaisesta kurinpidosta koulun toimintaympäristössä oppilaan perusoikeuksien rajoittamisen näkökulmasta tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii oikeusneuvos, dosentti, OTT Pasi Pölönen korkeimmasta oikeudesta ja kustoksena dosentti, yliopistonlehtori Pauli Rautiainen Itä-Suomen yliopistosta.
äپٴᲹ:
Virve Valtonen, puh. 050 463 7328, virve.valtonen(at)uef.fi