Tässä podcastsarjassa kuullaan opetushenkilöstön kokemuksia positiivisen psykologian menetelmien soveltamisesta käytäntöön oman ja oppilaiden hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi. Sarjassa kuullaan myös asiantuntijapuheenvuoro emotionaalisesta älykkyydestä ja resilienssistä. Tämä podcast sarja perustuu Opetushallituksen rahoittamaan Voimava – Opettajan ja oppilaan voimavarojen vahvistaminen -koulutushankkeeseen. Tervetuloa mukaan!
Toisessa jaksossa syvennytään ratkaisukeskeisyyteen opettajan työssä. Pohditaan hieman, mitä ratkaisukeskeisyys on ja miten sitä voisi opettajan työssä hyödyntää. Sisältö pohjautuu Arttu Puhakan koulutukseen "Vahvistavaa vuorovaikutusta – ratkaisukeskeisyys".
Kuuntele jakso .
ٳٱǾԳپ쾱Բä
Podcastjuontaja: Arttu Puhakka
------------------------
[musiikkia]
Arttu: Tervetuloa kuuntelemaan podcastia "Opettajan ja oppilaan voimavarojen vahvistaminen – hyvinvointia ja oppimista". Tämä podcast on osa Opetushallituksen rahoittamaa koulutushanketta, jonka tavoitteena on antaa opettajille käytännön keinoja hyvinvoinnin ja kohtaamisen taitojen vahvistamiseen. Osallistujat oppivat tunnistamaan ja tiedostamaan hyvinvointia ylläpitäviä ja vahvistavia tekijöitä ja menetelmiä, jotka edistävät itsensä johtamista ja jalkautuvat helposti osaksi työskentely-ympäristöä.
Tässä jaksossa syvennymme ratkaisukeskeisyyteen opettajan työssä. Pohditaan hieman, mitä se ratkaisukeskeisyys on ja miten sitä voisi opettajan työssä hyödyntää. Sisältö pohjautuu Arttu Puhakan koulutukseen "Vahvistavaa vuorovaikutusta – ratkaisukeskeisyys".
Ratkaisukeskeisyyden periaatteet Ratkaisukeskeisyys on ajattelutapa ja toimintamalli, jossa keskitytään ongelmien sijaan ratkaisuihin, ratkaisupuheen vahvistamiseen, voimavaroihin ja asiakkaan viitekehykseen.
Ratkaisukeskeisyyttä on kuvattu käytännön strategiaksi ongelmallisissa tilanteissa, asenteeksi noissa tilanteissa, haastattelumenetelmäksi, jolla edistetään asiakkaiden voimaantumista toimimalla heidän viitekehyksessään. Ajattelisin, että se on tietynlainen tapa ajatella ja toimia ja että se perustuu tiettyyn ihmiskäsitykseen.
Tässä joitain sen perusperiaatteita:
- Ihmiskäsitys ja viitekehys. Ratkaisukeskeisyys pohjautuu ihmiskäsitykseen, jonka mukaan asiakkaalla tai keskustelukumppanilla on voimavarat itse ratkaista kohtaamansa ongelmasta ja saavuttaakseen tavoitteensa. Joskus vain asiakas unohtaa tämän, minkä takia ratkaisukeskeisyyttä soveltavan työntekijän tehtävänä on muistuttaa asiakasta hänen voimavaroistaan. Jos uskomme edellä esitetyllä tavalla, niin tällöin voimme nojautua ei-tietämisen-positioon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että neuvojen sijaan esitämme asiakkaan ajattelua ja näkökulmia laajentavia kysymyksiä.
Toki lasten ja nuorten kanssa toimiessa ratkaisukeskeisyyttä sovelletaan lapsen ja nuoren ikään ja kehityksen mukaisesti. Tästä huolimatta on hyödyllistä tutustua lapsen ja nuoren viitekehykseen, kuin että tarkastella tilannetta omasta näkökulmasta. Jos keskustelun aikana on omassa viitekehyksessä, niin tulee kuunnelleesi asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Jos keskustelussa pyrkii asiakkaan viitekehykseen, niin tällöin kuuntelee asioita, jotka ovat asiakkaalle tärkeitä.
- Tavoitteellisuus. Ratkaisukeskeisyydessä ongelmat muutetaan tavoitteiksi. Keskustelussa ei niinkään ongelmaan tai mistä se johtuu, vaan mitä toivotaan ongelman tilalle. Näin ongelma käännettään tavoitteeksi, jonka asiakkaan toivoo saavuttavansa. Kuten Furman esittää, niin lasten ja nuorten kohdalla ongelmat voidaan nähdä taitopuutoksina. Tällöin ongelma käännetään opeteltavaksi taidoksi. Lapsella ei ole ongelmaa, vaan opeteltava taito. Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että ongelmia ei lakaista maton alle odottamaan parempaa päivää. Ongelmat vain käännetään sellaiseen muotoon, josta voidaan edetä pienin askelin kohti tavoitetta.
- Pienet askeleet vievät eteenpäin – Muutos tapahtuu harvoin yhdellä kertaa, mutta pienillä edistysaskelilla voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia. Tämä tarkoittaa sitä, että oppimisen ja muutoksen ei tarvitse olla suuria harppauksia. Kun opettaja huomaa ja nostaa esiin pienetkin edistysaskeleet, oppilas alkaa itsekin arvostaa kehitystään. Jokainen onnistuminen, vaikka olisi kuinka pieni, on merkki siitä, että ollaan oikealla tiellä. Ja tikkaitakin on helpompi nousta, kun askelmille ylettää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että keskustelussa sovitaan ainakin yksi askel tai asia, jonka asiakas – lapsi tai nuori – tekee seuraavaan tapaamiseen mennessä.
- Keskity siihen, mikä toimii – Kun huomio kiinnitetään onnistumisiin ja toimiviin ratkaisuihin, voidaan löytää keinoja myönteisen kehityksen tukemiseksi. Ratkaisukeskeisyys ei tarkoita ongelmien kieltämistä, vaan sitä, että sen sijaan, että jäämme kiinni siihen, mikä ei onnistu, mietimme, mitä hyvää on jo tapahtunut ja miten sitä voidaan vahvistaa. Opettaja voi esimerkiksi kysyä oppilaalta: "Missä tilanteessa onnistuit paremmin kuin ennen? Mitä teit silloin toisin?" Joskus tämä edistymisen huomaaminen voi olla myös hyvän yrittämisen ja tekemisen huomaamista: ”Hieno! Huomasin, kuinka paljon olet yrittänyt ja tehnyt asian eteen”. Joskus pelkkä ”meinaamisen” huomaaminen kannustaa jatkamaan.
- Tulevaisuus on muokattavissa – Menneisyys ei määritä tulevaisuutta. Opettaja voi auttaa oppilasta näkemään mahdollisuuksia ja rakentamaan omaa oppimispolkuaan myönteisesti. Vaikka oppilas olisi aiemmin kokenut haasteita, hän voi oppia uutta ja kasvaa. Opettajan tehtävä on auttaa oppilasta rakentamaan myönteistä tulevaisuudenkuvaa: "Jos asiat sujuisivat paremmin, mitä silloin tapahtuisi? Mitä voisit tehdä, jotta pääsisit lähemmäs sitä? Mistä kaverisi huomaisivat, että olet edennyt yhden askeleen? Mistä kaverisin huomaisivat, että sinulle on hieman helpompaa?"
- Voimavarat ja vahvuudet keskiöön – Oppilailla on jo paljon taitoja ja vahvuuksia, joita voidaan hyödyntää ratkaisujen löytämisessä. Jokainen oppilas tuo mukanaan oman osaamisensa, kiinnostuksenkohteensa ja vahvuutensa. Opettaja voi auttaa oppilaita tunnistamaan ja kehittämään näitä vahvuuksia: "Missä olet jo hyvä? Mitä osaamista voisit käyttää tämän ongelman ratkaisemiseksi? Ketkä voivat auttaa sinua tai keneltä voit saada apua?" Kun oppilas kokee, että hänellä on keinoja onnistua, hän lähtee itse aktiivisesti etsimään ratkaisuja.
Ratkaisukeskeisyys käytännössä Opettajan työssä ratkaisukeskeinen lähestymistapa voi näkyä monella tapaa:
- Kysymysten muotoilu: Sen sijaan, että kysytään "Mikä meni pieleen?", voidaan kysyä "Mikä onnistui tänään?" tai "Miten voimme lähestyä tilannetta toisin?" Kun kysymykset asetetaan myönteisestä näkökulmasta, oppilas alkaa huomata edistymisensä ja kehityskohteensa ilman, että hänen tarvitsee keskittyä pelkästään epäonnistumisiin. Toki tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että ongelmapuhetta tulee kuunnella riittävästä, jotta lapsi ja nuori tulee kuulluksi. Tämän jälkeen voidaan vahvistaa ratkaisupuhetta ja etsiä askeleita eteenpäin.
- Myönteiset poikkeukset: Oppilaan kanssa voidaan pohtia, mitä hän voisi tehdä toisin ja mitä keinoja hänellä on jo käytössään. Esimerkiksi, jos oppilas kokee vaikeuksia tehtävien suorittamisessa, opettaja voi kysyä: "Onko aiemmin ollut tilanne, jossa sait tehtävän tehtyä helpommin? Mitä teit silloin eri tavalla?" Näin oppilas oivaltaa itse omia toimintatapojaan ja voi löytää uusia ratkaisuja. Ratkaisukeskeisyydessä ajatellaan, että mikään ongelma ei ole koko ajan läsnä. Näin voidaan löytää ajanjaksoja tai tilanteita, jolloin ongelmaa ei ollut tai se ei ollut niin suuri. Myönteisiä poikkeuksia analysoimalla voidaan siten löytää askeleita eteenpäin.
- Kannustaminen ja myönteinen palaute: Pienistäkin onnistumisista annettu palaute vahvistaa oppilaan motivaatiota ja uskoa omiin kykyihinsä. Erityisesti oppimistilanteissa opettaja voi sanoittaa edistystä selkeästi: "Huomasin, että tänään keskityit todella hyvin 15 minuuttia, mikä on pidempään kuin viime viikolla. Tämä on hienoa kehitystä!" Kun oppilas saa tunnustusta edistymisestään, hän todennäköisesti jatkaa samaan suuntaan. Tämän takia ratkaisukeskeisesti toimivan opettaja pyrkii tietoisesti suuntaamana huomionsa oppilaiden edistymiseen ja voimavaroihin. Kehun voi esittää myös epäsuorasti kysymyksin: ”Sait tehtyä kaikki kotitehtävät määräajassa. Miten sen teit? Mikä sai sinnittelemään asian parissa?” Tämä onnistumisten analysointi tuo oppilaan tietoisuuteen keinot, jotka auttavat häntä menemään eteenpäin.
- Ratkaisukeskeinen luokkayhteisö: Kun opettaja mallintaa ratkaisukeskeistä ajattelua, se tarttuu myös oppilaisiin ja vahvistaa luokan yhteistyötaitoja sekä myönteistä ilmapiiriä. Esimerkiksi, jos luokassa ilmenee ristiriitatilanne, opettaja voi auttaa oppilaita löytämään ratkaisun kysymällä: "Miten voisimme toimia, jotta kaikilla olisi parempi olla?" Tämä opettaa oppilaille arvokkaita ongelmanratkaisutaitoja ja yhteisöllisyyttä.
Tämän lisäksi luokan toimintaa voi havainnoida ratkaisukeskeisin silmälasein. Tällöin luokan toimintaa tarkkaillaan esimerkiksi viikon ajan ja kirjataan luokan voimavaroja. Havainnointijakson jälkeen tulokset esitellään luokalle. Oppilaat arvioivat luokkansa toimintaa asteikolla 1-10 ja sopivat mikä olisi riittävän hyvä taso kyseisellä asteikolla. Oppilaat yhdessä sopivat pienistä askeleista tavoitetta kohti ja kuinka he voivat toisiaan asiasta muistuttaa. - Itsearviointi ja tavoitteiden asettaminen: Ratkaisukeskeisessä opetuksessa voidaan hyödyntää myös itsearviointia. Oppilaita voidaan ohjata pohtimaan omaa oppimistaan kysymysten avulla: "Mikä oli tänään helpointa? Mikä haastavinta? Mitä voisin tehdä eri tavalla huomenna?" Kun oppilas oppii reflektoimaan omaa oppimistaan, hänestä tulee itseohjautuvampi ja aktiivisempi toimija omassa koulupolussaan. Ratkaisukeskeisyyden ydintähän on voimavarakeskeisyys ja toimijuuden vahvistaminen.
Lopuksi Ratkaisukeskeisyys on tehokas ja myönteinen lähestymistapa, joka tukee sekä opettajan että oppilaan hyvinvointia ja kasvua. Kun keskitymme siihen, mikä toimii ja miten voimme rakentaa parempaa tulevaisuutta, voimme luoda oppimisyhteisön, jossa jokainen saa mahdollisuuden onnistua.
Kiitos, kun kuuntelit tämän jakson! Kuulemisiin!
[musiikkia]
ѲԴDzääԾ: Ennakoi, syvennä, täydennä. Opi huomisen osaaminen jo tänään. Jatkuvan oppimisen tarjonta myös verkossa, Itä-Suomen yliopisto.
