Tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus on kouluissa hyvin yksilö- ja koulukeskeistä. Oppilaanohjaajat eli opot keskustelevat nuorten kanssa yksilöllisistä vahvuuksista ja kiinnostuksen kohteista kattavasti, mutta esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvät kysymykset jäävät usein käsittelemättä. Nuorten mukaan ohjauksessa otetaan harvoin puheeksi esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisuuden tai rasismin merkityksiä koulutusvalinnoissa, vaikka niillä onkin huomattava vaikutus nuorten koulutusvalintapäätöksiin.
Samoin sosiaalisten suhteiden ja esimerkiksi vanhempien merkitys koulutusvalinnoissa jää usein nuorten mukaan usein opon kanssa keskustellessa huomiotta.
Tämä selvisi Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa, jossa selvitettiin, miten tehostettu ohjaus uutena lisäohjauksen muotona tukee nuoria heidän koulutusvalintojensa pohdinnoissa peruskoulun päättyessä. Tutkimus perustuu tehostettua ohjausta saaneiden 9.-luokkalaisten haastatteluihin.
Opo rakentaa keskustelun rajat ja aihepiirin
Oppivelvollisuuden laajentumisen yhteydessä säädettiin laki koulujen velvollisuudesta järjestää tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta sitä tarvitseville oppilaille vuosiluokilla 8 ja 9. Uudistuksella pyritään takaamaan jokaisen nuoren riittävä ohjaus toisen asteen valinnan tekemisessä sekä edistämään koulutuksellista yhdenvertaisuutta.
Koska tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus on vielä suhteellisen uusi asia peruskoulujärjestelmässä, sen käytännön kehittämiseksi tarvitaan tutkimustietoa. Juuri julkaistu tutkimus onkin osa laajempaa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa hanketta, jonka tavoitteena on selvittää, miten tehostetulle ohjaukselle asetetut tavoitteet toteutuvat kouluissa käytännössä.
– Tutkimustuloksista käy selkeästi ilmi, että opon toiminnalla on merkitystä. Opo rakentaa rajat sille, mihin yksilöohjauksissa ja opotunneilla keskitytään tai mitä aiheita niillä käsitellään. Vaikeneminen ja puhumattomuuskin ovat tekoja, joista nuoret tekevät tulkintoja, voiko ja uskaltaako esimerkiksi kohtaamastaan rasismista tai kiusaamisesta kertoa opolle, kuvailee projektitutkija Hanna Lonka.
Kukaan ei elä sosiaalisessa tai kulttuurisessa tyhjiössä
Nuoria on tärkeää tukea heidän omiin vahvuuksiinsa ja kiinnostuksen kohteisiinsa perustuvien valintojen tekemisessä. Tutkijat kuitenkin muistuttavat, etteivät nuoret tee päätöksiään sosiaalisessa tai kulttuurisessa tyhjiössä. Siksi ohjauksessa nuori tulisi kohdata kokonaisvaltaisesti ja huomioida laajemmin se sosiaalinen konteksti, jossa nuori elää.
– Sosiaalisten ja rakenteellisten tekijöiden sivuuttaminen ohjauksessa voi aiheuttaa sen, ettei luokkaeroihin, sukupuoleen tai etniseen taustaan liittyviä asioita nosteta esiin ja pureta koulutusvaihtoehtoja punnitessa. Silloin ohjauksessa saatetaan tahtomatta toistaa vallitsevia eriarvoistavia rakenteita, sanoo vanhempi yliopistonlehtori Anne-Mari Souto.
Yhteiskunnallisista tekijöistä vaikeneminen ei myöskään saa vallitsevia järjestyksiä katoamaan. Päinvastoin seurauksena voi olla, että nuori jää yksin vaikeiden tilanteiden kanssa.
Nuorten haastatteluissa kävi ilmi, että tällaisia vaikeita tilanteita oli esimerkiksi TET-paikassa kohdattu rasismi tai se, että jos nuoren perheessä oli aina totuttu tekemään tietynlaisia koulutusvalintoja, ei nuori välttämättä hahmottanut muita vaihtoehtoja itselleenkään.
– On myös mahdollista, että nuori ei opi tunnistamaan, mitkä kaikki tekijät ovat merkityksellisiä hänen omissa koulutusta ja työuraa koskevissa tavoitteissaan ja toiveissaan, jos ohjauksessa käsitellään kapeasti ainoastaan yksilöstä lähtöisin olevia tekijöitä, muotoilee professori Sanna Vehviläinen.
Yksilön vastuun ja itsenäisen päätöksenteon korostaminen voivat myös luoda nuorelle paineita ja stressiä oman näköisen valinnan tekemisestä, johon perheellä ja ystävillä ei saisi olla vaikutusta.
Tulokset sovellettavissa kaikille
Vaikka saadut tulokset koskevatkin tehostettua oppilaanohjausta, ovat ne tutkijoiden mukaan sovellettavissa myös laajemmin kaikille suunnatun oppilaanohjauksen tarkasteluun.
– Havaintojemme mukaan tehostettu ohjaus tarkoittaa oppilaan näkökulmasta lähinnä ohjauksen ajallista lisäämistä. Tehostetun ohjauksen järjestäminen antaisi kuitenkin mahdollisuuden miettiä ohjauksen toteuttamista uudelleen niin, että se vastaisi paremmin niin sisällöiltään kuin käytänteiltään oppilaiden moninaisia tarpeita, Lonka lisää.
Julkaistu tutkimus on osa TEHEKOP-hanketta, jota rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. TEHEKOPissa tutkitaan tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta nuorten elämässä toteutuvina prosesseina ja merkityksinä sekä opinto-ohjauksen ja kouluyhteisön yhteisinä työprosesseina ja toimintatapoina.
Artikkelin tiedot:
Lonka, H., Souto, A.-M., & Vehviläinen, S. (2025). Mikä on opo-asia? : Nuorten tulkinnat tehostetusta henkilökohtaisesta oppilaanohjauksesta. Nuorisotutkimus, 43(1), 19–33.
