Kirurgian alaan kuuluva äö쾱Ჹ tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. äöپܳܲ on Jyväskylässä ja sitä voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Suomessa tehdään vuosittain noin 25 000 lonkan ja polven ensivaiheen tekonivelleikkausta, ja potilaille aloitetaan leikkauksen jälkeen laskimotukosprofylaksia eli tukoksia ehkäisevä hoito, sillä kyseisten toimenpiteiden jälkeen laskimotukosriski on kohonnut.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin laskimotukosten ilmaantuvuutta fast track -mallilla hoidetuilla lonkan ja polven ensivaiheen tekonivelleikkauspotilailla. Kyseessä on takautuva rekisteritutkimus, jonka ensimmäisen vaiheen aikana ensivaiheen lonkan ja polven tekonivelleikkaus potilaat saivat pitkän leikkaustyyppiin perustuvan laskimotukosprofylaksian ja jälkimmäisessä vaiheessa laskimotukosprofylaksia suunniteltiin yksilöllisesti laskimotukosriskiin perustuen. Matalan laskimotukosriskin potilaat saivat laskimotukosprofylaksiaa vain sairaalassa ollessa, jos hoitoaika oli viisi vuorokautta tai alle. Korkean riskin potilaat saivat laskimotukosprofylaksiaa vähintään 10–14 viikon ajan.
Laskimotukosprofylaksian optimaalisesta kestosta ei ole yhteisymmärrystä. Hoitoprotokollien kehitys on lyhentänyt hoitoaikoja ja suoraa siirtymistä normaaliin kotielämään. Lonkan ja polven ensivaiheen tekonivelleikkauksen jälkeen noin yhdellä prosentilla potilaista todetaan laskimotukos, ja 1–3 prosentilla vuotokomplikaatio. Vuodot voivat hidastaa paranemista ja kuntoutumista sekä aiheuttaa lisähoidon tarpeen mikä kuormittaa terveydenhuoltoa ja kasvattaa kustannuksia. Yhteiskunta kattaa merkittävän osan lääkekorvauksista, joita maksetaan leikkauksen jälkeisestä laskimotukosprofylaksiasta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimus osoitti, että laskimotukosten ilmaantuvuus on alhainen riippumatta siitä, käytetäänkö toimenpidetyyppiin perustuvaa pitkäkestoista vai potilaskohtaiseen laskimotukosriskiin perustuvaa lyhytkestoista laskimotukosprofylaksiaa. Näistä jälkimmäiseen näytti liittyvän suurempi, mutta kuitenkin matala laskimotukosten ilmaantuvuus. Muutos lyhyempään laskimotukosriskiperusteiseen laskimotukosprofylaksiaan ei vaikuttanut kokonaiskuolleisuuteen eikä laskimotukoskuolleisuuteen.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Uusi riskiperusteinen laskimotukosprofylaksian protokolla on jo kirjattu kansalliseen suositukseen ”Hyvä hoito lonkan ja polven tekonivelkirurgiassa”. Tämä tutkimus vahvistaa aiempaa näyttöä siitä, että laskimotukosten ilmaantuvuus on alhainen, ja tukee lyhyemmän laskimotukosprofylaksian käyttöä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimus oli kaksivaiheinen takautuva rekisteritutkimus. Ensimmäisessä vaiheessa kolmessa fast track -hoitoprotokollaa noudattavassa sairaalassa käytettiin pitkää, toimenpidetyyppiin perustuvaa laskimotukosprofylaksiaa. Toisessa vaiheessa kahdessa sairaalassa siirryttiin lyhyempään, potilaskohtaiseen laskimotukosriskiin perustuvaan profylaksiaan.
Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitus- ja tekonivelrekisteriä sekä Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteriä.
Lääketieteen lisensiaatti Annette Moisanderin äö쾱Ჹ Thromboprophylaxis after fast-track hip and knee arthroplasty (Laskimotukosprofylaksia fast-track lonkka- ja polvitekonivelleikkauksen jälkeen) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Petri Virolainen Päijät-Hämeen hyvinvointialueelta ja kustoksena professori Juha Paloneva Itä-Suomen yliopistosta.
