Yhteiskunnan ja teknologian ilmiöt sekä yhteistyön tärkeys tulivat oppilaille tutuiksi monialaisessa oppimisprojektissa. Samalla madallettiin kynnystä maker-pedagogiikkaan perustuvalle työskentelylle.
– Aika nopeasti tajuttiin, ettei tätä työtä yksin voi tehdä. Koko ajan piti kysellä muilta ryhmiltä, mitä niissä tehdään ja toimia sitten yhteistyössä.
Näin tiivistää neljäsluokkalainen Severi Hulmi tänä keväänä toteutetun projektityön, jossa olivat mukana kaikki Rantakylän normaalikoulun neljäsluokkalaiset. Projektissa 37 oppilasta rakensi pienryhmissä seitsemän viikon aikana ”unelmiensa kaupungin” erilaisista kierrätysmateriaaleista. Kaupunkirakennelma sisälsi myös erilaista teknologiaa, kuten katu- ja mainosvaloja, nostosiltoja ja automaattisesti aukeavia portteja.
Projekti oli osa Tulevaisuuden tekijät -tutkimushanketta, jossa kehitetään tutkimusperustaisesti neljäsluokkalaisille sopivaa maker-pedagogiikkaa. Maker-pedagogiikka viittaa luovaan projektityöskentelyyn, tutkivaan oppimiseen ja tekemällä oppimisen periaatteisiin.
– Tämän monialaisen oppimisprojektin myötä oppilaat tutustuivat yhteiskunnan ja teknologian ilmiöihin. He saivat käyttää projektin aikana vapaasti kekseliäisyyttään, mikä näkyy hienosti lopputuloksessa, kertoo yliopistonlehtori Jasmiina Leskinen ilahtuneena.

Kielellinen ja kulttuurinen osaaminen mukana
Leskinen toimii projektissa vastaavana tutkijana ja oli mukana oppimisprojektin pedagogisessa suunnittelussa. Projektin vetämisestä ja opetustyöstä vastasivat hankekoordinaattori Sampo Forsström sekä normaalikoulun lehtorit, koulunkäynninohjaajat ja erityisopettaja. Mukana oli myös opetusharjoittelijoita sekä opettajankoulutuksen että erityispedagogiikan aloilta.
– Severi kiteyttikin lausahduksessaan hyvin yhden projektin tavoitteista, sillä työskentelyn aikana oli tarkoitus oppia ryhmässä toimimista ja yhteistyön tekemistä. Luonnollisesti siihen kuuluu silloin myös muiden mielipiteiden huomiointi sekä yhteisten ratkaisujen etsiminen. Hyvin nopeasti oppilaat ymmärsivät, että tällainen rakennustyö vaatii yhteistä keskustelua ja demokraattista päätöksentekoa, Leskinen kuvailee.
Ja toki samalla tutustuttiin myös maker-pedagogiikalle tyypillisiin luonnontieteiden ilmiöihin. Projektissa korostettiin myös suomen kielen ja yhteiskuntaopin sisältöjä, ja yhteiset keskustelut harjaannuttivat oppilaiden kulttuurista osaamista.
– Kaikkien näiden taitojen tukeminen sisällytettiin pedagogisesti projektiin mukaan erilaisten välitehtävien avulla.

۳ٱٲötä myös opetuksessa
۳ٱٲössä syntynyt kaupunki toteutettiin siis kierrätysmateriaaleista, joita oppilaat toivat myös kotoaan.
– Oli mukava kuulla, että ideointi laajeni koteihin asti. Yhdessä siellä oli pohdittu, miten hyödyntää erilaisia, kotona tarpeettomia materiaaleja koulun projektissa, Leskinen kertoo.
Yksi tutkimusprojektin tavoitteesta olikin madaltaa maker-pedagogiikan kynnystä. Leskisen mukaan maker-pedagogiikkaa hyödyntävä työskentely liittyy hyvin usein erillisellä hankerahoituksella toteutettaviin projekteihin, koulujen yhteydessä toimiviin kerhoihin tai valinnaisaineisiin. Näissä kohderyhmä on monesti melko suppea.
– Lisäksi maker-pedagogiikka yhdistetään monesti niin kutsuttuihin makerspace-tiloihin, joiden rakentaminen voi olla käytännössä melko hankalaa: tilat edellyttävät kallista teknologiaa ja joskus näiden tilojen käyttöaste jää kouluissa melko pieneksi. Opettajat saattavat kantaa myös huolta omasta osaamisestaan erityisesti teknologiapainotteisissa projekteissa.
Nyt oppilaat työskentelivät koko projektin ajan omassa luokkatilassaan ja projektissa hyödynnettiin opettajayhteisössä ollutta moniammatillista osaamista.
– Projektissa opetuksen päävetovastuu oli luokanlehtoreilla ja luokanopettajaopiskelijoilla. Joka viikko mukana oli kuitenkin myös yläkoulun matematiikan ja fysiikan lehtori. Hänen opetuksensa keskittyi rakennusprojektin teknologiaan.
Näin saatiin hyödynnettyä yhteisopettajuutta, eikä jokaisen mukana olleen opettajan tarvinnut olla teknologian asiantuntija.
– Ylpeänä voin sanoa, että pystyimme projektissa niin yhdistämään opettajien tiedot ja taidot upealla tavalla.
Mukana olleiden opettajaharjoittelijoiden ansiosta opit siirtyvät eteenpäin myös harjoittelijoiden tuleviin työpaikkoihin eri kouluihin.
– Harjoittelijoilla oli hyvin suuri rooli sekä työn organisoinnissa että läpiviennissä. Mukana oli sekä luokanopettaja- että erityisopettajaharjoittelijoita, ja kaikki heittäytyivät mukaan täysillä!

Tutkimus taustalla
Arvokkain oivallus oppilaille on Leskisen mukaan ollut yhteistyön voiman oivaltaminen ja tärkeys. Oppilaat keskustelivat heti projektin alussa siitä, mikä asia ketäkin kiinnostaa, mikä on kenenkin vahvuus ja miten niitä voisi työssä hyödyntää.
– Yksi oli innostunut ohjelmoinnista ja toinen taas paneutui visuaaliseen ilmeeseen. Jokainen sai projektissa puuhata mieluisten tehtävien parissa ja kokea onnistumisen tunteita.
Yhteentörmäyksiltäkään ei tosin vältytty.
– Ryhmässä työskentely ja vuorovaikutus voi olla osalle neljäsluokkalaisista todella haastavaa. Mutta iloksemme huomasimme, että moni oppilas, jolla on ollut näitä haasteita muissa oppiaineissa, innostui tästä projektista suuresti.
Näin projekti oli malliesimerkki siitä, että oppimismotivaatiota, luovuutta ja opetuksen osallistamista voidaan edistää maker-pedagogiikan keinoin.
– Ja projektin myötä saamme tästä sekä arvokkaita tutkimustuloksia että projektioppimisen malleja suomalaisiin peruskouluihin vietäväksi.