Itä-Suomen yliopiston tutkijat kokosivat tulokset 99 pohjoismaisesta tutkimusjulkaisusta, joissa verrattiin vanhojen metsien, talousmetsien ja avohakkuualojen lajistoa.
Tutkimusten mukaan lajirunsaus puuston peittämissä metsissä kasvaa metsän vanhetessa. Myös avohakkuualat ovat lajirunsaita, mutta niissä elää tyystin erilainen lajisto kuin puustoisissa metsissä.
Tutkimuksissa oli tarkasteltu useita eliöryhmiä, jotka kattavat suuren osan metsien eliöstöstä. Mukana tutkimuksissa olivat linnut, epifyytit eli puiden rungoilla kasvavat jäkälät ja sammalet, lahopuun sienet, maaperän sienet, lahopuun hyönteiset, maankamarassa elävät selkärangattomat, muut hyönteiset ja metsän aluskasvillisuus.
Linnut, epifyytit ja lahopuussa elävät sienet sekä hyönteiset olivat monimuotoisempia vanhemmissa metsissä. Aluskasvillisuus ja muut kuin lahopuussa elävät selkärangattomat olivat monimuotoisempia nuoremmissa metsissä ja eritoten avohakkuualoilla. Maaperän sienistä oli niukasti tutkimuksia.
Vanhoille metsille tunnusomainen lajisto on sidoksissa vanhoihin tai kuolleisiin puihin. Talouskäytössä olevissa metsissä nämä lajit ovat harvinaisia tai puuttuvat kokonaan.
– Puut hakataan talousmetsistä pois ennen kuin ne kasvavat vanhoiksi tai kuolevat, joten vanhoja ja kuolleita puita on niissä mitättömästi. Täsmäratkaisu olisi jättää osa puustosta pystyyn avohakkuiden yhteydessä, mutta tällaisia niin sanottuja säästöpuita jätetään vain hyvin vähän, sanoo Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Aleksi Nirhamo.
Avohakkuualoilla on lähinnä avoimille elinympäristöille ja nuorille metsille ominaista lajistoa. Avohakkuualoilla vallitsevat olot ovat hyvin erilaiset kuin puustoisissa metsissä, joten niillä on suurilta osin erilainen lajisto.
Vaikka avohakkuualojen lajisto on tiettyjen eliöryhmien osalta runsas, ne ovat heikentyneitä elinympäristöjä.
– Metsien varhaisia kehitysvaiheita muodostuisi ilman avohakkuitakin puustoa tappavien häiriöiden kuten myrskyjen myötä. Ne poikkeavat avohakkuualoista esimerkiksi siten, että niillä on valtavat määrät kuollutta puuta, mikä puuttuu avohakkuualoilta, Nirhamo toteaa.
– Lisäksi havupuiden istutusten myötä tämä avoin vaihe jää lyhyemmäksi ja puustosta kehittyy yksipuolinen, hän jatkaa.
Tällä hetkellä avohakkuualoilla elävälle lajistolle on Suomessa runsaasti sopivia elinympäristöjä. Vanhojen metsien lajeilla tilanne on toinen.
– Puuntuotannon edistämiseksi metsäelinympäristöjä muokataan laajasti, mikä yksipuolistaa ja köyhdyttää niitä, Nirhamo sanoo.
– Erityisesti vanhoja ja kuolleita puita on runsaasti ja monipuolisesti vain pitkään hakkaamattomina säilyneissä metsistä, joten niistä riippuvaisella lajistolla on kapeasti elintilaa.
äپٴᲹ:
äö쾱Ჹٳٰܳ쾱Ჹ Aleksi Nirhamo, aleksi.nirhamo@uef.fi
Artikkelin tiedot:
Nirhamo, A., Aakala, T., Kouki, J. 2025. Forest biodiversity in boreal Europe: Species richness and turnover among old-growth forests, managed forests and clearcut sites. Biological Conservation 306: 111147.
