Ravitsemustieteen alaan kuuluva äö쾱Ჹ tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
鲹ٲܲپٱä Aija Laitinen tutki äö쾱Ჹssaan alakoulujen ruokakasvatusta ja huomasi, että se on sirpaleista ja jäsentymätöntä. Yksi syy siihen löytyy opetussuunnitelmista, joissa ruokakasvatukselle ei ole asetettu tavoitteita. Laitinen väittelee Kuopiossa 3. kesäkuuta.
− Halusin tietää, mitä opetusalan ammattilaiset ajattelevat ruokakasvatuksesta, Laitinen taustoittaa. Kerätty tieto vastaa siihen, minkälaisilla kansallisilla ja paikallisilla toimilla ruokakasvatuksen systemaattista toteutusta voitaisiin tukea.
Tutkimuksen tulokset korostavat, että koko kouluyhteisön on sitouduttava yhdessä sovittuihin tavoitteisiin ja toimintatapoihin. Keskeinen edellytys uusien toimintatapojen juurtumiselle on rehtorin vahva johtajuus.
Opetussuunnitelmien sisällöt vaikuttavat suoraan siihen, millaisia tavoitteita ja sisältöjä opetuksessa painotetaan. − Sen vuoksi tavoitteet, jotka on kirjattu opetussuunnitelmaan, toteutetaan todennäköisemmin, kun taas kirjaamattomat toiminnat jäävät usein ajan tai resurssien puutteessa vähemmälle huomiolle.
Kouluhenkilöstö kaipaa yhteisiä toimintatapoja
Perusopetuksen aikana oppilaalle tarjotaan yhteensä noin 1900 ateriaa. Ruokailuhetket ovat toistuvia, päivittäisiä tapahtumia, mikä vaikuttaa tapojen ja tottumusten muodostumiseen. Ei ole yhdentekevää, mitä on tarjolla, millaisiin valintoihin kannustetaan tai millainen tunnelma ja asenneilmapiiri ruokailutilanteissa vallitsee.
Opettajien ajanpuutteen ja suuren työmäärän aiheuttamia haasteita voidaan vähentää vahvistamalla heidän osaamistaan, tietämystään ja käytännön kokemustaan jo opettajankoulutuksen aikana.
Opetussuunnitelmatyön tueksi tässä tutkimuksessa määriteltiin ruokakasvatukselle valmiita oppimistavoitteita. − Niiden saavuttaminen edellyttää kouluissa huolellista suunnittelua. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opetussuunnitelmassa määritellään yhteiset opetus- ja oppimistavoitteet sekä pedagogiselle suunnittelulle varataan riittävästi aikaa. Lisäksi oppimisympäristöt muokataan tavoitteita tukeviksi ja opetuksessa käytettävien ruokatarvikkeiden sekä muiden opetusmateriaalien hankintaan osoitetaan riittävä resurssi.
Ruokakasvatus on yhteiskunnallisesti arvokasta
Laitinen muistuttaa, että ruokajärjestelmä ja väestön ruokavalio vaikuttavat merkittävästi yhteiskunnan terveyteen, talouteen, kestävyyteen ja sosiaalisiin suhteisiin. – Ruokajärjestelmän kestävyyden ja eettisyyden edistäminen on globaalisti tärkeää, jotta maapallon tulevaisuus ja ihmisten terveys voidaan turvata. Erilaisilla ruoka- ja ravitsemuspoliittisilla keinoilla, kuten ruokapalveluilla ja julkisilla hankinnoilla, ruokaympäristön muokkauksella sekä koulutuksella voidaan pyrkiä edistämään kestävämpää ja terveellisempää ruokajärjestelmää.
Terveystieteiden maisteri, laillistettu ravitsemusterapeutti Aija Laitisen äö쾱Ჹ Kohti systemaattisesti toteutuvaa ruokakasvatusta: Tutkimus ruokakasvatuksen tavoitteista ja sen toteutukseen vaikuttavista tekijöistä alakoulussa tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Sirpa Sarlio Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Tanja Tilles-Tirkkonen Itä-Suomen yliopistosta. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
äپٴᲹ:
TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti, Aija Laitinen, aija.laitinen@uef.fi, +358404174194,
