Hoitotieteen alaan kuuluva äö쾱Ჹ tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe?
Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suolistosyöpäpotilaiden arvioita heidän resilienssistänsä ja saamastansa potilasohjauksen laadusta, ja siitä kuinka ne ovat toisiinsa yhteydessä.
Resilienssillä viitataan siihen, miten jotkut ihmiset selviävät paremmin haastavista elämäntilanteista, kuten vakavasta sairastumisesta. He luottavat tulevaisuuteen, säilyttävät toimintakykynsä, ovat periksiantamattomia vastoinkäymisen edessä. Nämä ihmiset tunnistavat ja osaavat hyödyntää omia voimavarojansa, vahvuuksiansa sekä käytettävissä olevia ulkoisia resursseja, esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisilta tai läheisiltä saamaansa tukea.
Syövän hoitoon kuuluu tärkeänä osana potilasohjaus. Terveydenhuollon ammattilaisen antamassa ohjauksessa potilas tai asiakas saa tietoa sairaudestaan ja sen hoidosta. Potilasohjaus voi olla neuvontaa, jossa ammattilainen vastaa potilaan kysymyksiin. Potilas voi esimerkiksi kysyä avannehoitajalta, miten avannepussi vaihdetaan, ja hoitaja kertoo, miten se tapahtuu. Potilasohjaus voidaan määritellä myös kaksisuuntaiseksi vuorovaikutustilanteeksi, jolloin se on molemmin puolin aktiivista kuuntelua ja keskustelua. Potilasohjauksen tulisi olla aina potilas- tai asiakaslähtöistä, eli sen tulisi vastata potilaan sen hetkisiin odotuksiin, tarpeisiin ja toiveisiin. On tärkeää, että potilasohjaus olisi myös tavoitteellista toimintaa. Sille tulisi asettaa sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteita, sillä ohjauksella tavoitellaan aina jotakin hyötyjä, esimerkiksi motivaation synnyttämistä, tiedon lisääntymistä, käytöksen muuttumista, uusia taitoja ja potilaan omahoitotaitojen vahvistamista.
Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tiettävästi tämä tutkimus oli Suomessa ensimmäinen, joka selvitti suolistosyöpäpotilaiden arvioita heidän resilienssistänsä ja kattavasti heidän saamansa potilasohjauksen laatua. Suolistosyöpäpotilaiden resilienssistä on tehty vain vähän tutkimusta, etenkin Euroopassa. Varsinkin aihetta koskevat määrälliset tutkimukset ja pitkittäistutkimusasetelmat ovat harvinaisia, eikä suolistosyöpäpotilaiden saaman ohjauksen laatua (ohjauksen sisältö, toteutus, hyödyt ja resurssit) ole tutkittu kattavasti yhdessä ja samassa tutkimuksessa. Saatavilla onkin niukasti tietoa siitä, millainen ohjaus voisi parhaiten tukea aikuisen syöpäpotilaan resilienssiä.
Tutkimuksen aihe oli relevantti, sillä suolistosyöpä eli paksu- tai peräsuolisyöpä on yksi yleisimmistä syövistä maailmassa. Suomessa suolistosyöpä on kolmanneksi yleisin syöpätyyppi. Siihen sairastuu Suomessa yli 3800 ihmistä joka vuosi ja uusia tapauksia on vuosittain yhä enemmän. öä on ihmisen elämässä yksi haastavimmista tilanteista. Se koskettaa lähes jokaisen elämää jossakin vaiheessa, niin välillisesti kuin välittömästikin. öä on henkeä uhkaava tapahtuma, jossa potilas ja hänen läheisensä tarvitsevat tukea terveydenhuollon ammattilaisilta.
Potilasohjaus on tärkeä osa ammatillista tukea syövän hoidossa. Saatu tuki auttaa potilasta selviytymään sairaudesta. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät suolistosyöpäpotilaat aina saa tarvitsemaansa ja odottamaansa tukea. Tämä tutkimus oli tärkeä, koska siinä selvitettiin, olivatko suolistyöpäpotilaat saaneet esimerkiksi riittävästi kokonaisvaltaista psyykkistä, sosiaalista ja henkistä tukea potilasohjaustilanteissa. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa, oliko vuorovaikutus ollut ohjaustilanteessa toimivaa, oliko potilaiden mahdolliset pelot, ohjaustarpeet ja toiveet huomioitu, oliko ohjaus tilanteessa ollut potilaiden mielestä esimerkiksi osaava henkilökunta ja oliko ohjauksesta ollut hyötyä.
Tämä tutkimus oli tärkeä toteuttaa, koska kyse on suolistosyöpäpotilaiden oikeudesta saada äänensä kuuluviin sekä oikeudesta saada hyvää ja laadukasta hoitoa, unohtamatta terveydenhuollon velvollisuutta arvioida omaa toimintaansa. Tutkimus oli ajankohtainen, koska sen aikana vuonna 2019 perustettiin Suomeen Kansallinen öäkeskus, FICAN, jonka tehtävänä on yhtenäistää syövän hoitoa ja parantaa sen laatua koko Suomessa. Sen tänä vuonna julkaistava syöpästrategia kattaa koko syövän hoitopolun, johon kuuluu syövän ehkäisy, seulonta, diagnoosi, hoidot, kuntoutus ja psykososiaalinen tuki, palliatiivinen ja saattohoito sekä syövän tutkimus.
Tämä äö쾱Ჹtutkimus edusti perustutkimusta, jonka tarkoituksena on laajentaa hoitotieteen alan tietämystä ja teoreettista perustaa. Tutkimus tuotti uutta tietoa suolistosyöpäpotilaiden sairaudesta selviytymisestä eli resilienssistä sekä heidän saamaansa potilasohjauksen laadusta. Suolistosyöpäpotilaan sairauden aikana kohtaamat terveydenhuollon ammattilaiset, kuten syöpähoitajat ja avannehoitajat, ovat tärkeässä osassa potilaan selviytymistarinaa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöskirjatutkimus (2020–2025) sisälsi neljä tutkimusvaihetta. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus (vaihe 1) osoitti, että erityisesti Euroopassa vain harva tutkimus oli keskittynyt selvittämään suolistosyöpäpotilaiden resilienssiä, etenkin määrällisin tutkimusmenetelmin ja seurantakyselyin. Resilienssi oli yhteydessä sekä fyysisiin että henkisiin näkökulmiin elämässä, kuten sosiaaliseen tukeen, toivoon, henkiseen ja fyysiseen taakkaan, elämänlaatuun ja posttraumaattiseen kasvuun.
Empiiristen tutkimusten, poikittaistutkimuksen (vaihe 2) ja pitkittäistutkimuksen (vaihe 3–4), perusteella suolistosyöpäpotilaiden resilienssi oli alhaisemmalla resilienssin kvartiililla. Tutkimusvaiheet 2 ja 3 osoittivat, että resilienssi oli matala erityisesti varhaisessa syövän vaiheessa, mutta tutkimusvaiheen 4 mukaan, matala edelleen myös vuoden kuluttua suolistosyöpäleikkauksesta.
Parempi resilienssi oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vanhempaan ikään, miessukupuoleen ja elämään parisuhteessa sekä siihen, että potilaan suolistosyövän hoitoon ei ollut kuulunut sytostaattihoitoa ja hänen diagnoosin saamisestansa oli vierähtänyt jo pidemmän aikaa.
Tutkimusvaiheessa 3, jossa tutkittiin suolistosyöpäpotilaiden arvioita noin kuukauden kuluttua heidän suolistosyöpäleikkauksestansa, potilasohjauksen kokonaislaatu selitti potilaiden parempaa resilienssiä. Lisäksi potilaat, joilla oli tuolloin avanne, arvioivat resilienssinsä paremmaksi kuin potilaat, joilla ei ollut avannetta.
Pitkittäistutkimus (vaihe 3–4) osoitti, että ohjauksen laatu arvioitiin pääasiassa hyväksi, mutta heikoimmaksi arvioitiin saadussa ohjauksessa psykososiaalinen tuki, potilaslähtöisyys ja ohjauksen tavoitteellisuus. Lisäksi potilaiden arviot ohjauksen tietosisällöistä: ”sairaus ja sen hoito” laski tilastollisesti merkitsevästi vuoden seuranta-ajalla. Samalla tavalla laskivat myös arviot ohjauksen hyötyjä kuvaavista osa-alueista teemat, jotka sisälsivät kysymyksiä aiheista: ”yleinen terveys ja potilaan asenteet” sekä ohjauksen hyödyt koskien ”sairauden hoitoa ja omahoitoa”, eikä merkittäviä muutoksia resilienssissä havaittu vuoden seurantaajalla.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Empiirisistä tutkimuksista tuloksina saatu suolistosyöpäpotilaiden matala resilienssin taso viittaa siihen, että potilaat tarvitsisivat psykososiaalista tukea, joka keskittyisi heidän toimintakykynsä ja minäpystyvyytensä tukemiseen. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan henkilön käsitystä siitä, kuinka hän selviytyisi haastavasta elämäntilanteesta tällaisen tilanteen tullessa eteen elämässä.
Useat tutkittavien taustatekijöistä olivat yhteydessä parempaan resilienssiin, kuten esimerkiksi parisuhdetilanne. Lisäksi positiivinen havainto oli, että 83 prosentilla eli lähes kaikilla suolistosyöpäpotilaista oli ainakin yksi läheinen ja turvallinen ihmissuhde, josta oli apua stressitilanteissa. Terveydenhuollon henkilöstön tulisi kuitenkin huomioida, ettei kaikkien potilaiden tilanne ole samankaltainen. Potilaat, joilla läheisiä ihmissuhteita ei ole, saattavat tarvita enemmän tukea terveydenhuollon henkilöstöltä. Lisäksi tutkimustulokset osoittivat, että potilaan ikä, sairauden vaihe ja saadut hoidot vaikuttavat nekin potilaan resilienssin kokemuksiin.
Suolistosyöpäpotilaat arvioivat saamansa potilasohjauksen laadun pääasiassa hyväksi, mutta tutkimuksessa havaittiin myös kehittämistarpeita. Koska suolistosyöpäpotilaat arvioivat psykososiaalisen tuen, potilaslähtöisyyden ja tavoitteellisuuden potilasohjauksen heikommiksi osa-alueiksi, tulisi hoitotyön koulutuksessa ja suolistosyöpäpotilaiden hoitopolulla kiinnittää enemmän huomiota näihin asioihin.
Tutkimus tuotti näkökulmia hoidon toteutukseen huomioiden potilaiden erilaiset taustatekijät kuten sairauden vaihe, saadut hoidot ja parisuhdetilanne. Tutkimustulokset tukevat lähtökohtaisesti sitä, että tarjotun tuen tulisi olla suunnitelmallista, oikea-aikaista ja potilaslähtöistä. Potilaan tarpeisiin ja odotuksiin vastaava, suunnitelmallinen ohjaus auttaa potilasta selviytymään sairaudesta, valmistaa hoidon eri vaiheisiin, osallistaa potilasta omaan hoitoonsa ja tukee omahoitoa. Lisäksi se vähentää sairaalassaoloaikaa ja ylimääräisiä käyntejä terveydenhuollossa.
Aihetta on syytä tutkia lisää, etenkin Euroopassa. Tässä tutkimuksessa saatuja suomalaisten suolistosyöpäpotilaiden tuloksia voidaan verrata muiden maiden vastaaviin tuloksiin ja jatkossa uusiin vastaaviin tutkimustuloksiin Suomessa. Tutkimustulokset tukevat suolistosyöpäpotilaiden ohjauksessa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka huomioi potilaan fyysiset, sosiaaliset ja psyykkiset tarpeet, jolloin ohjauksen kokonaislaatu tukee myös potilaiden resilienssiä. Potilaiden kokemuksia heidän resilienssistänsä ja saamastansa potilasohjauksesta tulisi selvittää myös jatkossa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimuksessa käytettiin Connor-Davidson Resilienssi Mittaria (Connor-Davidson Resilience Scale, CD-RISC-25) ja Ohjauksen Laatu Instrumenttia (Counselling Quality Instrument, CQI). Resilienssiä koskevia kysymyksiä oli yhteensä 25 kappaletta ja ohjauksen laatua selvitettiin 101 kysymyksellä. Taustakysymyksiä oli yhteensä yhdeksän: sukupuoli, ikä, työtilanne, parisuhdetilanne, tupakointistatus, oliko tutkittavalla perinnöllinen suolistosyöpäalttius ja oliko tutkittavalla suoliavannetta. Taustakysymyksiin kuului myös kaksi alkoholin käyttöä koskevaa kysymystä.
Tutkimusta varten perustettiin ohjausryhmä, johon kuului äö쾱Ჹtutkimuksen ohjaajien, Professori Tarja Kvistin ja Dosentti Lauri Kuosmasen lisäksi syöpä-/avannehoitaja, syöpälääkäri ja suolistosyöpäpotilas. Ohjausryhmällä oli tutkimuksen suunnitteluvaiheessa suuri merkitys esimerkiksi kyselylomakkeen suunnitteluvaiheessa ja tutkimuksen eettisiä kysymyksiä pohdittaessa.
Ensimmäinen tutkimusvaihe sisälsi systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, jonka aineisto (11 tieteellistä artikkelia) analysoitiin sisällön analyysilla. Toinen vaihe sisälsi poikittaistutkimuksen, jonka aineisto koostui 88 suolistosyöpäpotilaan vastauksista. Poikittaistutkimuksen aineisto analysoitiin riippumattomien ryhmien t-testillä, varianssianalyysilla, sekä Mann-Whitney U ja Kruskal-Wallisin testeillä. Kolmas tutkimusvaihe sisälsi pitkittäistutkimuksen ensimmäisen kyselyvaiheen, jonka aineisto koostui yhteensä 103 suolistosyöpäpotilaan vastauksista. Pitkittäistutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineisto analysoitiin riippumattomien ryhmien t-testillä, varianssianalyysilla, sekä Mann-Whitney U ja Kruskal-Wallisin testeillä sekä Spearmanin korrelaatiokertoimella ja rakenneyhtälömallilla. Neljäs vaihe sisälsi pitkittäistutkimuksen toisen kyselyvaiheen, johon vastasi yhteensä 51 suolistosyöpäpotilasta. Tämän viimeisen tutkimusvaiheen aineisto analysoitiin riippumattomien ryhmien t-testillä, varianssianalyysilla, sekä Mann-Whitney U ja Kruskal-Wallisin testeillä, parillisella t-testillä ja Spearmanin korrelaatiokertoimella.
Terveystieteiden maisteri Saija Sihvolan äö쾱Ჹ Resilience among the individuals with a colorectal cancer diagnosis and their evaluations of the received patient counseling (Suolistosyöpädiagnoosin saaneiden henkilöiden resilienssi ja heidän arvionsa saamastansa potilasohjauksesta) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Satu Elo Oulun ammattikorkeakoulusta ja kustoksena professori Tarja Kvist Itä-Suomen yliopistosta.
Väitöskirja (linkki tulossa)
äپٴᲹ:
TtM Saija Sihvola, saija.sihvola@uef.fi,
